runoja

Runo: Sotaan lähtiessä

Vaippa vanhan Väinämöisen
Kaapu kauko Lappalaisen
Sepä tänne tuotuvohon
Suurilta sotakedoilta
Veripellon penkereiltä
Miesten tappotanterilta
Siellä silmä puhkiaapi
Piä pahoin mäneepi
Ukko kultainen kuningas
Vaari vanhin taivahinen
Tee mullen kivinen miekka
Takki rautainen rakenna
Eli vaskesta valettu
Eli hohtava hopea
Eteheni seisomahan
Miehen päätä päästämähän
Minä mies vähäväkinen
Koen kunnolla vähällä
Oi ukko ylijumala
Taatto vanhin taivahinen
Joka pilvet piättelet
Hattaraiset hallitselet
Sule silmät vihollisen
Kaa'a vainoojan vasama!
Itek Ilmainen Jumala
Pane kivi kilvekseni
Paasi paksu paidakseni
Jonka suojassa sotinen
Jonka tappelen takoa
Portto Pohjolan emäntä
Tie minulle rautapaita
Vanu vielä vaskivaippa
Ettei lyijy miestä löisi
Tinapallo paiskiloisi
Rautaharkko ramajaisi
Itek Ilmoinen Jumala
Rauta rasvaksi rakenna
Terä käännä käppyrähän
Tutkan syltyhyn syseä
Väinän tyttö väljävittu
Vettä vänkille vetäse
Yheksästä lähtehestä
Tuolta Tuonelan takoo
Jottei ruuvit rupsahtaisi
Pahat jauhot paukahtaisi
Eikä lyijyt miestä löisi
Rautapallit paukkajaisi

Selityksiä

"Vänkki" on kuulemma kanuunan sankkireikä tai vastaava. "Väinän tyttö" voisi tarkoittaa Väinämöisen tytärtä tai Väinötärtä (Väinämöisen vaimo? Tai tytär?), mutta setulaisissa runoissa "Väinän tyttö" tarkoittaa yksinomaan Väinäjoen rannalla olevaa tyttöä. Kyseistä epiteettiä käytetään Suomessa viittaamaan Kivuttareen. Vinän tyttö "vetäisee vettä Tuonelan takaa". Vesi liittyy Väinöttäreen, mutta Tuonela Kivuttareen, ja onhan Kivutar kolmen joen risteyksessä Tuonelassa. Saat tehdä omat tulkintasi tästä "väljävitusta" :] Tässäpä olisi jollekin pohdinta-aihe: kontrasti sen välillä, kuinka "väljää vittua" pidetään nykykulttuurissa suurena loukkauksena ja vähättelytapana naista kohtaan, mutta tässä vuosisatoja vanhemassa loihdussa oikein anellaan väljävittuista halijatarta tai jumalatarta suojaamaan sodassa. :D Saan vielä huutia joltakin näillä mun selitysosion hassutteluilla. :(

Ilmoinen Jumala on tietenkin Ilmarinen, sillä toistan saman minkä joka kerta, eli erisnimi Jumala on yksi Ilmarisen nimistä. Ja "Lappalainen" lienee Joukahainen, kuten yleensä Väinämöisen yhteydessä. Nämä pätkät ovat Etelä-Savosta paitsi Oi ukko ylijumala-Kaa'a vainoojan vasama -pätkä, joka on Kainuusta.

Runo: Käärmeen synty

Souti Syöjätär vesiä
Tulikurkku turjutteli
Punasella purjehella
Lapaili lainehillen
Sylkäsi sylen punasen
Kellan karvahan kakasi
Tuota tuuli tuuittaavi
Veen henki heiluttaavi
Ilman lieto liikuttaavi
Aalto rannallen ajaavi
Tyrsky maallen tyyreäävi
Somallen somerikollen
Kaunihillen kalliollen
Kiven kirjavan sivuhun
Paaen pakun palleallen
Orahalle tuonen touvon
Vankan vasken karvaselle
Rannalle teräsperälle
Vesi sen pitkäksi venytti
Paisto päivä pehmeäksi
Mato musta maanalanen
Toukka Tuonen karvallinen
Läpi mättäijen menijä
Puun juurten pujottelija
Lahokannon kaivelija
En tiedä konna karvojasi
Sinikarva, keltakarva
Kanervan karvanen karva
Kust’ on kieli kärmehellä?
Kieli Lemmon keihähästä
Mist’ on hampahat häjyllä?
Orahasta tuonen ohran
Mist’ on peä pahalle pantu?
Välisestä Väinöttären
Mistä on pursto puikattuna?
Kalevan pojan miekasta
Mistä on aivot annettuna?
Koskesta tulisen kuohun
Mistä on silmät siunattuna?
Silmät simpukan jyvästä
Mikä sun heinistä herätti
Isäsikö vai emosi
Vaiko vanhin veljistäsi?
Villa suusi, villa peäsi
Villa viisi hammastasi
Juovos viinana vihasi
Olunna omat pahasi
Läpi haikuhampahasi
Nuku nurmessa hyvässä
Pohjoispuolella mäkeä

Selityksiä

Niin kuin yleensä, käärmeen synnystäkin on hieman eriäviä versioita. Tämä yllä on Kainuusta ja Koillismaalta. Haluan nyt puhua Syöjättärestä, jonka syljestä käärme syntyy. Syöjätär on yleinen naisdemoni, joidenkin runojen mukaan Louhen kymmenes lapsi ja ainoa tytär. Syöjättäressä on myös tietynlaisia vanhempia uralilaisia piirteitä.

Itämerensuomalaisella alueella maailma syntyy usein munasta. Tämä ei kuitenkaan ole alkuperäinen uralilainen luomismyytti. Vanhemmassa myytissä on kaksi jumalaa, joskus veljekset, jotka luovat maailman tuomalla sen osia ylös meren pohjasta. Toinen heistä osoittautuu pahaksi ja esimerkiksi omii itselleen jotain osia tai muuten aiheuttaa pahan synnyn maailmaan. Tästä pahasta jumalasta tulee kuolleiden valtakunnan hallitsija, hyvästä jumalasta taivaan jumala. Tämän myytin osia on tallennettu kristillistyneessä muodossa suomalaisiltakin, kun kristinuskon Jumala käskee Saatanaa tuomaan maata meren pohjasta.

Niin suomalaisilla kuin esimerkiksi saamelaisillakin tuonpuoleisen rakenne muuttui: sen hallitsijasta tuli nainen kuvaamaan sitä, kuinka tuonpuoleisessa asiat ovat päinvastaisesti tähän maailmaan nähden. Se osoittaa siis myös yhteiskunnan patriarkaistumista. Syöjätärkin yhdistetään toisinaan kuoleman valtakunnan uuteen hallitsijaan, Louheen, joko hänen tyttärenään tai muuten (sekä Syöjätärtä että Louhea kutsutaan nimellä Syvätär). Siinä mielessä Syöjättäressä esiintyy yhä piirteitä, jotka olivat vanhemmassa dualistisessa maailmansyntymyytissä pahan jumalan. Saamelaisessa perinteessä sellaisia piirteitä on hahmolla nimeltä Áhčešeatni.