Runo: Vipusen virsi

[runoja]

Runo: Vipusen virsi

Vaka vanha Väinämöinen
Sanoilla teki venettä
Laati purtta laulamalla
Puuttu kolmea sanoa
Perä laian liittimessä
Pannessahan parraspuita
Sano vanha Väinämöinen
Veljellehen Joukkahallen:
”Saas mullen sanoa kolmet
Suusta Antero Vipusen
Vatasta Vipusen pojan!”
(Joukkavainen vastasi näin:)
"Jo on viikon Vipunen kuollut
Kauan Antero kaonnut
Vipunsa virittämästä
Ahtamasta ansatiensä
Sen on kuusi kulmaluilla
Pajupehko parran päällä
Joka saattasi sanoa
Asiankin arvoasi
Kuinka laita liitetähän
Pantanehe parraspuita”
”Tuolta ma sanoja saanen
Tuon kuollehen kohusta
Eesmenneen ehosta
Ja vipuisen kielen alta”
Vaan on äiä mentäveä
Hetkeks' maeteltoa
Sek' on matkoja pahoja
Naisten neulojen neniä
Miesten miekkojen teriä
Toki läksi, ei totellu
Astu naisten neulojen neniä
Miesten miekkojen teriä
Pellon peuroja levitti
Oravia suuren orren
Tappo pannan pääskysiä
Lauman hanhia hajotti
Kulkoo oven alate
Sano sanalla tuolla
Virkko tuolla vintiöllä:
”En minä oo Väinälän vasikka
Ulappalan umpisilmä
Eli kantus Väinämöisen
Jos en saa sanoja kuulta
Luoa lempiluotteita
Minä hongilla hosusin
Maan munilla mukkiloisin
Petäjöillä pehmittäisin
Aukasen sanasen arkun
Virsilippani viritän
Jottei Samppu sanoja puutu
Eikä Sämpsä siemeniä
Umpilampi ahvenia
Eikä kallio kiviä”
(Vipunen nielaisi Väinämöisen.)
Vaka vanha Väinämöinen
Teki pajan paiastansa
Sukat on pannut hormin suuksi
Polvensa asettanut alasimeksi
Ja kätensä vasaraksi
(Väinämöinen alkoi takomaan, mikä tuskautti makaajan.)
(Väinämöinen:)
”Tuonne ma sinua käsken
Tuonne kuolleitten kotihin
Keijolaisten keimenihin
Kalmalaisen kammiohon
Märännetten hartioille!”
Jo olen jotain syönyt
(Väinämöinen:)
”Tuonne ma sinua käsken
Mieholahan, Mehtolahan
Tarkkahan Tapiolahan
Kellon kuuluhun kylähän
Pimeähän Pohjolahan!
Siellä on hyvä ollaksesi
Lempi liehakoiaksesi!”
Sai sieltä sanoa kolmet

Selityksiä

Vipusen virsi osaa olla sekasoppa kansanrunoissa, ja syystäkin! Kaikkihan tiedämme, että Väinämöinen meni Vipuselle kolmea sanaa kyselemään, eikö niin? On itseasiassa todennäköistä, että tämän tarinan alkuperäinen päähenkilö on Lemminkäinen, joka on Vipusen poika. Kainuulaisissa kansanrunoissa vielä usein näkee säkeitä "Luottehikas Lemminkäinen, valkea Vipusen poika", vaikka Väinämöisestä on tullut Vipusen virren päähenkilö. Tähän lie vaikuttanut se, että Väinämöinen on Pohjanmaalla runojen ehdoton ykkössankari, ja on täten päätynyt imemään itseensä muidenkin sankarien piirteitä.

Mutta kuten sanottu: "Lemminkäisen virren alkuperäinen asetelma lienee kuitenkin ollut shamaanipojan matka tuonpuoleiseen shamaani-isänsä (Vipusen) puheille". Lemminkäisen surman yhteydessä nähdään vielä, kuinka Lemminkäisen äitikin omaa mahtavia shamaanitaitoja, suoraan Louheen verrattavia mahtavia kykyjä. Tässä lieneekin kokonainen luottehikkaiden noitien perhe. Lemminkäinen on vielä niin taitava, että selviää ja voittaa loihtutaistelun vastaan kokonaista pirtillistä saamelaisnoitia.

Väinämöinen kutsuu tässä itseään "Ulappalan umpisilmäksi". Kyseessä on tosiaan Väinämöisen epiteetti, ja Väinämöistä näin kutsutaan myös sokeaksi. Joissain runoissa käsitys Ulappalan umpisilmästä on yhdistynyt koiran synnyttäjään, Louheen, joka olisi siis sokea Tuonelan tytär. Tämä lienee kuitenkin vääristymä, joka on syntynyt "umpi" ja "impi" -sanojen samankaltaisuudesta, kutsutaanhan Louhea "immeksi kylmästä kylästä". Tämän vääristymän johdosta myös Christfrid Ganander väittää "Ulappalaa" koiran emuuksi eli kantaäidiksi.

Ylläoleva, Väinämöisen nimiiin siirtynyt Vipusen virsi on koottu runoista, jotka ovat Peräpohjolasta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, eli kokonainen Pohjois-Suomen cocktail. Mainittava "Samppu" tarkoittaa sampoa.