runoja

Runo: Elinan surma

Elinainen neitty nuori
Meni aittahan mäellä
Vaskivakka kainalossa
Vaskiavain vakkasessa
”Tuoltapa tulee Klaus Kurki”
”Mistäs tunnet Klaus Kurjen?”
”Tunnen tuiman käytännöstä
Jalan jalon heitännöstä”
Klaus tuo mäelle tuli
Sadat miehet saattamassa
Sadat satulahevoset
Miehillä kultakannukset
Hopiahelut hevosilla
”Onko teillä neityttä myydä
Piikaa vasteeni pidettyy?”
”Hepo meillä mäellä myydään
Kartanolla luukaviot
Vaan ei piikaa pihalla
Eikä kaupita kartanolla
Kyll’ on meillä tupiakin
Tupa meill’ on yljän tulla
Tupa tulla, toinen mennä
Talli meill’ on hevoset panna
Vaja varsat valjastella
Naula meill’ on satulat panna
Laskea hevoisten helut”
Klaus tuo tupahan tuli
Miekallans’ oven avasi
Tupellansa kiinni tunki
Elinan viisi veljestä
Istuit kaikki pöydän päässä
Nousit kaikki seisohellen
”Onko teillä neityttä myydä
Piikaa vasteeni pidettyy?”
”Ei ole meissä neittyin myyjää
Eikä naisten naittajata
Astu toisehen tupahan
Kysy ensin äidiltäni”
Klaus tuo kävi käskettyä
Tuonne toisehen tupahan
”Onko teillä neityttä myydä
Piikaa vasteeni pidettyy?”
”Piiat meill’ on pikkaisia
Kaikki keskeen kasvavia”
”Olispa tuo vähä Elina
Nuori nainen naitavalla”
”Ei taida vähä Elina
Panna työhöön palkollista
Ruokkia isoo pereettä
Katsoo isoo tarhakarjaa”
”Kyll’ on mulle Kirsti-piika
Joka panee työhöön palkollisen
Ruokkii myös ison perehen
Katsoo ison tarhakarjan”
Tuopa vähä Elinainen
Vaka neittonen vastaapi:
”Kyll’ on sulle Kirsti-huora
Joka mun poltattaa tulella
Pahoin päiviin kuolettaapi”
”Ei ole Kirsti kiivas piika
Eikä huora huoneessani
Vaan on töissä toimellinen
Saattavainen sanoissansa
Siksi kauan siellä ollut
Kauan karjani katsonut
Pannut työhöön palkollisen
Laittanut ruuan pereelle”
Kukas hullu muu kuin piika
Jollei hullu niin on himmi
Otti kihlat, anto kättä
Käsi Klauksen povessa
Kävi Klaun kartanolla
Kirsti katseli klasista
Välkisteli västäröistä
”Oh jos sitäkin olisis
Joka tuon välin pahennais
Saatais asiani entiselle”
Vuosi vuodelle kuluupi
Eikä kuulunut kylissä
Eikä nähty naapureissa
Tuon välin pahentajata
Menettäjää mielisuosion
Eikä toista tarvittukaan
Kirstin ollessa kotona
Huonehessa häijyn huoran
Salaa sano Klaukselle
”Uolevi emännän makasi”
Tuopa tuohon vastahapi
Puhu suusta kiivahasta:
”Jospa tuottelet todeksi
Mitäs saattelit sanoiksi
Sinunpa mä silkissä käytän
Elinan tulella poltan
Viisi verkasta hameetta
Annan kaikki käydäksisi
Ennen kuin Elina-rouvan
Kantaakses avaimet annan
Ennen kuin Elina-rouvan
Lukut lupaan lukitakses
Ennen kuin Elina-rouvan”
”Ohoh Klaus kultaseni
Mene Aumasten ladolle
Pikku niittusten nimille
Ole kauas käräjille
Menevänsä Pohjanmaalle”
Klaus kavi kammarihin
Etehen Elina-rouvan
”Ohoh vähä Elinani
Kääri säkkihin evästä
Voita pikku vakkasehen
Käsky kävi käräjille
Mennäkseni Pohjanmaalle”
”Oh mun Klaus-kultaseni
Älä tuolla kauvan viivy
Viikot on viimeiset käsissän
Päivät viellä viimeisemmät
Älä tuolla paljoo puhu
Puhu puolilta puhejas
Puhu toiste toinen puoli
Älä tuolla joukoissa juo
Juo vaan puolta janojas
Juo sitte toiste puoli
Älä uloos tieltä astu
Astu puoli saappahissa
Astu toiste toinen puoli”
Klaus tuo kävi kammarista
Ajo Aumasten ladolle
Pikku niittusten nimille
Kirsti tuo kotahan kävi
Pienten vaattein pesolle
Paitain Elina-rouvan
Elina kodan kohella
Kuuli kovan kolkutuksen
Paukkinan patajen luona:
”Oh mun Kirsti-piikaseni
Älä kolki niin kovasti
Minun pieniä vaattejani
Ei net ole täällä saadut
Vaan on äitini kutonut”
Kirstipä tuohoon mutkan muisti
Kolkei vielläkin kovemmin
Rouvan pieniä vaatteeja
Huora tuo huoppia virutti
Polti puolilta poroksi
”Huora häijy kiukkuhinen
Älä kolki niin kovasti
Minun pieniä vaatteejani
Älä portto polta niitä
Huorat nuot hyvätkin piiat
Vaan ei portto puolettakan”
Elina tuo kodasta kävi
Pahoin mieliin kammariinsa
Itteksensä siellä itki
Tuonnepa tuo Kirstikin tuli
Huora häijy hävitöinen
”Oh mun rouva kultaseni
Pitäkääm pienet pitoiset
Kansa kempit kestapidot
Isäntämme pois ollessa
Niin kuin ennenkin on tehty
Ottakamme orja työstä
Häijy härkäjen perästä”
”Oh mun Kirsti-piikaseni
Tee sä itte mitäs tahdot
Iske ensin muut tynnyrit
Iske kaiketkin tynnyrit
Älä iske sitä tynnyrii
Joka on pantu minua vasteen”
Kirstipa tuohoon mutkan muisti
Iski ensin sen tynnyrin
Piti kempit kestapidot
Juotti joukon, joi itekkin
Iski ensin sen tynnyrin
Joka oli pantu rouvaa vasteen
”Oh mun Kirsti-piikaseni
Toisin teit, toisia käskin”
Jopa aurinko aleni
Taivahalla tasasella
Laski läntehen levolle
Kirsti kävi kammarihin
Etehen Elina-rouvan
”Mihees rouva maata menne
Että sianne sioitan
Uotin uuteen tupahanko
Ylimmäisen portin päälle?
Raskas siell’ on raskaan maata
Raskas siell’ on raskaan nosta
Uotin uudessa majassa
Tuvassa tuntemattomassa”
”Tee vaan Klauksen tupahan
Paremmat on tutut paikat
Miekat siell’ on välkkäväiset
Raudat siell’ on hohtavaiset
Pyssyt siell’ on paukkuvaiset
Miekat miehillä sodassa
Vaaroin veriset välkkyvät
Siellä raudat raateleevat
Siellä pyssytkin paukkuuvat
Seinällä ovat sidotut
Väsynneenä väijymästä
Tee siis sinne yösianni
Pane kaksin villavaipat
Pane kaksin vuodeliinat
Pane kaksin päänaluset
Pane kaksin lakanatkin”
Kirstipa tuohoon mutkan muisti
Pani viidet villavaipat
Pani viidet vuodeliinat
Pani viidet päänaluset
Pani viidet lakanatkin
”Oh mun Kirsti-piikaseni
Toisin teit, toisia käskin”
Kirsti kävi kammarista
Meni Uolevin majalle:
”Uolevi ylimmäinen renki
Rouva teitä sinne käski”
”Mitästä mä tuolla tehne?
Totta mä tuonne sentän käyne”
Kirsti pikemmin perässä
Yhdeksät lukot lukitsi
Sadat teljet teljetteli
Juoksi Aumasten ladolle
Pikku niittusten nimille
”Ohoh Klaus-kultaseni
Onpa Uolevi nytkin siellä
Lukot ovein lukittuna
Telkeet päällä teljettynä”
Tämä täältäpä tuleepi
Kiivas kiirutti kotia
Alla päin, pahoissa mielin
Tulen tuoheseen sytytti
Pisti tervaksen tiilihin
Valo valkeen nurkan alle
Sauvu suitseepi tulinen
Liekki tuima leimahtelee
Polttaa huonen huonehelta
Viell’ on paikka palamata
Viell’ on Elina elossa
Laski lapsensa pienuisen
Itkeväisen ikkunalle
”Ohoh kultan Klaus-kultan
Älä polta poikalastas
Vaikkas poltat pojan tuojan
Älä sormustas kadota
Vaikkas kantajan kadotat!”
”Pala portto poikineskin
Maailman lautta lapsineskin
Ei se ole minun poikan
Vaan on ison Uolevin poika!”
Kirsti tuo puodiin poikesi
Sieltäpä tuo ruutia kanto
Kanto Klauksen kätehen
”Pane panni pahoja jauhoi
Terva tynnyrin sekahan
Että paremmin palaisis!”
Tuopa tuolta Elina-rouva
Varo Uoti-veljetänsä
”Ohoh Uoti, oma veljen
Mene käske äitini tänne
Pyydä joudulla tulemaan
Puhu paremmin kuin onkaan!”
”Oh mun muori kultaseni
Tyttärenne teitä kutsuu
Pyysi joudulla tulemaan”
Kuin tuo puki pukuansa
Puki kaikki eestakaisin
”Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka hameetin hameeni
Hameetin kaikki eestakaisin
Kuinka liekään tyttäreni?”
”Hyvin kyllä muori kulta”
”Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka sukin sukkiani
Sukin kaikki eestakaisin
Kuinka liekään tyttäreni?”
”Hyvin kyllä muori kulta”
”Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka kenkiin kenkiäni
Kenkiin kaikki eestakaisin
Kuinka liekään tyttäreni?”
”Hyvin kyllä muori kulta”
Tuli tielle edemmäksi
Sauvu Laukosta näkyypi
Tuli Klauksen kartanosta
”Voi minua vaivasta vaimoo!
Sauvu Laukosta näkyypi
Sauvu Klauksen kartanosta
Mitäs tuolla tehtänekään
Kuinka liekään tyttäreni?”
”Hyvin kyllä muori kulta
Sikoja siellä lahdattihin
Sikoja siellä korvettihin
Kukkoja siellä kuukattihin
Kanoja siellä kaltattihin
Pienen prinssin ristiäisiksi
Pienen poikasen poluksi
Poika lapsen polkumiksi”
Kuin kävi Klauksen kartanolle
Laski kohta polvillensa
Maahaan vävynsä etehen
”Ota pois tuo tuolta tulesta
Vaka vaimo valkehesta!”
”En ota tuota tulesta
Porttoo pojes valkehesta
Siksi valkeen viritinkin
Hyvän huonehen hävitin
Anna mennä muille maille
Elkeänsä piilomahan
Töitänsä häpelemään
Olkon siellä Uolen huora
Palakohon poikain portto!”
”Ohoh vähä Elinani
Mahdois olla mielin kielin
Mieliin kieliin porton kanssa
Kärsiä Kirstin kiukkuja”
”Ohoh oma muori kultan
Ei ole syytä vähintäkään
Neulaa silmätöintäkään
Tein kaikki mitä taisin
Tein päälläkin vähäsen!”
Se oli meno parahan rouvan
Nuoren Elina-emännän
Kansa kauniin kasvoiltansa
Että töissänsä taitavan
Puhtaan aina puheissansa
Siivon puolisanoissakin
Kauan kaipaa kansa kaikki
Itkee sinua alalliset
Ikävöitsee ylemmätkin
Olis ottanut hyvästi
Itkevältä äidiltänsä
Vaan jop’ raukesi raukka
Lenti liekkien sisähän
Rinnalle poikainen pieni
Se oli meno parahan rouvan
Se oli hukka huonehenkin
Kansa kaunihin tavaran
Sekä kullan kiiltäväisen
Että hopian hohtavaisen
Klaus tuo asu Kirstinensä
Uotin uudessa tuvassa
Kaikki kaikkinansa katovat
Laiho puuttuupi pellolta
Eikä kasva kauramaatkan
Kulo poltti parahat paikat
Kuiva kukisti loputkin
Hevoisia talli täynnä
Nautoja navetto täynna
Kuolit kaikki korsi suuhuun
Kaaduit kaurajen nojalle
Klaus itki kynnykselle
Sekä itki että itki
Jesus äijänä käveli:
”Mitäs itket Klaus Kurki?”
”Kyll’ on syytä itkemistä
Siit’ on sydämen kipeä
Että poltin puolisoni
Sytytin syleni täyden
Vaimon valkeella valotin
Poltin pienen poikaseni
Hevoisia talli täynnä
Nautoja navetto täynnä
Kuolit kaikki korsi suuhuun
Kaaduit kaurajen nojalle”
”Kyllä tiedän Elina-rouvan”
”Missäs on sitte Elina-rouva?”
”Ylimmäisessä taivaassa
Kuuden kynttilän edessä
Jeesuksen jalkain juuressa
Pikku poikainen sylissä
Uolevi oven edessä
Kyllä myös tiedän Klaus Kurjen”
”Missäs on sitte Klaus Kurki?”
”Alammaises helvetissä
Kannukset vähän näkyyvät
Jalat alta kiilustaavat
Kyllä vielä tiedän Kirsti-huoran
Alammaises helvetissä
Alammaisen portin alla
Palmikoita vähän näkyypi
Silkit päihin sidottuna”
Klaus tuo ajohon lähti
Pisti pillit säkkihinsä
Soitti suolla mennessänsä
Järähytti järven päässä
Karahutti kankahalla
Ajo päin sulaan merehen
Aaltoihin upottikse
Se oli meno nuoren miehen
Kansa nainehen urohon
Kirsti rakkina perässä
Kirja on kirjoitettuna
Löytty Laukosta mäeltä

Selityksiä

Klaus Kurki oli todellinen henkilö, joka eli 1400-luvulla rälssimiehenä ja vaikutti elämänsä aikana Turussa, Ylä-Satakunnassa ja Hämeessä. Hänen vaimonsa oli Elin (Elina) Jönsintytär, ja heillä oli ainakin kaksi poikaa. Yllä oleva surmavirsi ei historiantutkijoiden mukaan kuvaa todellisia tapahtumia, vaan samantyyppistä tarinaa esiintyy muidenkin henkilöiden nimiin pistettynä (myös Klaus Kurjen apen) ja on yleiseltä rakenteeltaan kansainväliseen tarinaraamiin perustuva. Siitä voi silti oppia olennaisia asioita ajan kulttuurista, kuten että tytön naittaminen oli äidin ja veljien vastuulla, ei isän.

Yllä oleva toisinto on Satakunnasta.

Runo: Halli

Halli kauhia jättiläinen
Hiisi hirmun suuri
Asui ahon sydämessä
Konna korven koskelossa
Jutteli julma akallen
Kuului kuusi penikulmaa
Selitti sanat seitsemälle
Kaiku kuului kaheksalle
Vaikka hiljaa kuhisi
Kullallensa kuiskutteli
Puhalsi puut kumohoon
Koppas kättä kalliolle
Kallio kaheksi meni
Joi joesta kerran
Joki kuivaksi joutteli
Pisarat ei piisaja
Juoda jäykän jättiläisen
Kallin kuivan kurkun

Selityksiä

Yllä ja alla erilaisia runoja jättiläisistä, molemmat ovat Satakunnasta. Yllä kuitenkin sanotaan Halli-jättiläistä Hiideksi, joten haluan puhua vielä vähän Hiidestäkin. Sana "hiisi" tarkoittaa alkujaan pyhää paikkaa, mutta tuli kristinuskon vaikutuksesta yhdistettyä pahaan kuten helvettiin. Sana alettiin kuitenkin yhdistää jättiläisiin, jotka asustelivat täällä ennen ihmisten saapumista, ja jotka rakensivat kivimuodostelmia, luolia ja jopa kivikirkkoja. Kainuulaisen, 1600-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan Hiisi on yksi Kalevan pojista.

Hiisi rakensi kotinsa Hiidenlinnan Paltamon ja Sotkamon rajalle. Kerran hän halusi vierailla Oulussa, mutta suuren Oulujärven kohdalla ei ollut hänelle astumasijaa. Silloin hän otti Paltamosta maata ja nakkasi sen keskelle Oulujärveä. Siihen, mihin hän maata nakkasi, syntyi Manamansalon saari. Siitä, mistä hän maata otti, syntyi Kivesjärvi. Siksi sanotaan Manamansalon järvistä ja Kivesjärven saarista: ”Seiten seitentä soarta, seiten seitentä järvie.”

Pyhäjärvellä sanotaan, että Hiisi-jättiläinen asui ennen siellä, mutta joutui muuttamaan pois. Monet paikat Pyhäjärvellä on kuulemma hänen lähtöreittinsä mukaan nimetty.

Hiisi on asunut Kivesvaaralla ja Vuokatinvaaralla. Kun Sotkamoon rakennettiin kirkko, ei Hiisi kestänyt sen kelloja kuunnella ja heitti kirkkoa kivillä, mutta ei osunut. Lopulta hän otti karjansa (metsän eläimet) ja lähti. Ystävällismieliset peuranpyytäjät kehottivat häntä muuttamaan sen rotkon rauhaan, joka myöhemmin sai nimekseen Hiidenportti. Palkaksi peuranpyytäjät saivat osan Hiiden aarteesta, ja he lupasivat tulla joka vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna palvomaan ja uhraamaan Hiidelle.

Yllä olevassa runossa käytetään sanoja ”Halli” ja ”Kalli”. Ehkä nämä viittaavat jättiläisiin Killiin ja Nalliin, jotka tarun mukaan rakensivat Raision kirkon. Kansantarinan mukaan myös Hollolan kivikirkon rakensivat jättiläiset nimeltään Hollo ja Martta.

Runo: Killi ja Nalli

Raision kirkkoa rakensivat Killi ja Nalli -nimiset jättiläiset. He tekivät ilmaseksi, jos heidän nimet saatiin selville. Vaan vaativat tavattoman hinnan, jos ei nimiä saatu tietää. Jättiläisen ämmä kiikutti vuorenlohkareessa lastansa kalliolla ja lauleskeli:

Killi kirkkoo tekkee
Nalli nauloja takkoo
Rahalises Raisios
Eikä he tiärä hänen nimestään

Pappi kuljeskeli mettässä ja kuuli sen muijan laulun äänen, ja se tuli sillä lailla tietoon. Sitt’ kun kirkko tuli valmiiksi, niin pappi huusi:

"Pois Killi kirkosta
Pois Nalli harjalta!
Ilman kuuta auringota
Maasta palkka maksetaan"

Silloin jättiläiset menivät ja Nalli potkasi päädyn mennessään. Siihen jäi avvoin, tukkimaton reikä, joka ei pysy kiinni muulla, kun oljilla taikka laudoilla. Sitä on kyllä koitettu peittää kivillä ja sementillä, mutta ei pysy kiinni. Jos päivällä pannaan kiinni, niin yöllä mennee auki.