runoja

Runo: Karhun metsästys

Louki, Pohjolan emäntä
Pistäs villanen pivosi
Käännä karvakämmenesi
Oisi laajalta luvattu
Sukeukselta suvattu
Tapiolta taivotettu
Saalis suuri saahakseni
Mesikämmen käätäkseni
Hilli Ukko, Halli-parta
Hiihatas hiasta miestä
Takin helmasta taluta
Veä verkakauluksesta
Saata sillen saareksellen
Sillen kummullen kuleta
Josta saalis saatasihin
Erän toimi tuotasihin
Kosk' oli saalis saatununna
Noin ne ennen vanhat virkko:
Hongatar sinun isäsi
Tuometar sinun emäsi
Simapillu pikkarainen
Mesikämmen källeröinen
En ois pahoin pitänyt
Enkä kovin kokenut
Itse vierit vempeleltä
Hairahit havun selältä
Puhki kultasen kupusi
Halki marjasen mahasi
Päret jousi, puikko nuoli
Minä mies vähäväkinen
Uros heikkohengellinen
Lähes nyt kulta kulkemahan
Sipomahan sinisukka
Verkahousu vieremähän
Urohoisehen väkehen
Miehisehen joukkiohon
Ellös vaimoja varuo
Katet-lakkia kamoja
Sylttysukkia surejo
Peittopäitä peljästyö
Meill' on aitta ammon tehty
Hopeaisillen jaloillen
Kultasillen pahtahillen
Jonne viemme vierahamme
Kuletamme kultasemme
Anna Päivölän miniä
Tuometar, Tapion neiti
Kuin lienee vihattu vieras
Ovi kiinni ottoate
Vaan kuin lienee suotu vieras
Ovi avoinna piteäte
Kulettaissa kultoamme
Ohon astuissa sisähän
Niin tuo Ohto pyörteleksen
Mesikämmen käänteleksen
Niin kuin pyy pesäsän päällä
Hanhi hautomaksillahan

Selityksiä

Karhun metsästys -loihtujakin on monenlaisia. Tämä on Kainuusta yhdistetty suomussalmelaisesta ja kuhmolaisesta runosta. Louhen esiintyminen saattaa yllättää, mutta paitsi tässä, myös savolaisessa ajattelussa Louhen rikkauksiin ei kuulu pelkästään Pohjolan kulta, vaan myös metsän antimet.

Toistan saman, mitä kerroin karhun synnyn ohessa: "Karhu on sukujaan Hongatarta, Ryöhkötärtä ja Tuometartakin. Nämä voi toki ymmärtää erillisiksi puiden haltijoiksi. Martti Haavion mukaan ne ovat kaikki eri nimityksiä yhdelle samalle hahmolle: Hongattarelle, karhun esiäidille", sekä "Kultakätkyt, joka yhdistää ylisen (taivaan) ja keskisen (maan) on metsäsuomalaisen tietäjän Kaisa Vilhusen mukaan sateenkaari. Se käykin tässä järkeen: karhun metsästysrunoissa karhun sanotaan itse pudonneen "vempeleeltä" (eli sateenkaarelta)".

Ja minun oli aivan pakko ottaa mukaan tämä, ehkä Kuhmon hienoin runosäe karhusta: "simapillu pikkarainen". Kyllä mesikämmen on kaikille terminä tuttu, vaan entäs simapillu? (◠‿◠ ✿)

Lopun kuvaus, jossa karhua niin arvokkaasti kannetaan, on viittaus karhupeijaisiin. Ne ovat kuin karhun hautajaiset, rituaali, joka järjestetään karhun kaadon jälkeen.

Haluan vielä sanoa pienen sanan Päivölästä. Kirjaimellisestihan se on "auringon paikka", eli voisi kuvitella taivaassa olevaksi ja lämpimäksi. Siitä huolimatta karjalaiset runonlaulajat väittelivät siitä, menikö Lemminkäinen pitoihin, "jumalten juominkihin", Päivölään vai Pohjolaan. Asetelma on mielenkiintoinen, sillä Pohjola jäisenä kuolleiden valtakuntana on kutakuinkin Päivölä-kuvitelmien vastakohta. Suomessa tätä ongelmaa ei sinällään ole, sillä Ahti, Kauko ja Vetikka käyvät Saarialan juomingissa. Puhun siitä tarkemmin Lemminkäisen virren yhteydessä, mutta Lemminkäisen virren alkuperäinen asetelma lienee kuitenkin ollut shamaanipojan matka tuonpuoleiseen shamaani-isänsä (Vipusen) puheille.

Shamaani on muuten suomeksi "noita". Noidan käsittäminen jonain koukkunokkaisena akkana, tai naisena ylipäätään, on myöhempää länsieurooppalaista vaikutusta. Samalla saisi unohtua paitsi noitien yhdistäminen naisiin, myös velhojen yhdistäminen miehiin. Noita on neutraali termi shamaanille sukupuoleen katsomatta, kun taas "velho" on sanana negatiivinen: siksi vanhimmassa Raamatun käännöksessäkin sanotaan "Welhonaisia ei sinun pidä salliman elä", eikä puhuta mistään noidista (1992 käännöksessä se on valitettavasti muutettu noitanaiseksi).

Runo: Puiden synty

Susi juoksi suota myöten
Karhu kangasta samosi
Suo nousi suen jaloista
Kangas karhun kämmenissä
Susi juoksi jäätä myöten
Hauki ui jään alusta
Oksenti rautaiset orahat
Siitä kasvo pehkeät petäjät
Siitä hongat horjuvaiset
Siitä karvat katajat
Sämpsä poika Pellervoisen
Sito hiekan helmahansa
Kylvi kuusia jyviä
Seihtemiä siemeniä
Lähti maita kylvämään
Saloja tihittämään
Kylvi soille, kylvi maille
Kylvi vennoille vesille
Suot kylvi, kanervat kasvoi
Norot kylvi, koivut kasvoi
Mäet kylvi, männyt kasvoi
Kylvi kummut kuusikoiksi
Karangot kataikoksi
Kasvo korteet kovemmat
Vennon härkä uljamoinen
Lähti maita kyntämään
Saloja vakoamaan
Suot kynti, kanervat kasvoi
Mäet kynti, nousi männyt
Kati kaunis neito nuori
Pisti karvan kankahaseen
Ukon mustihin mutihin
Siitä leppä syntys synty
Siitä leppä sukusi sikisi
Leppä on Lemmeksen tekemä
Kanelian kasvattama
Akka vanha kaivoketrä
Kasvatti honkia
Honkapuu Romentolasta
Mesi lauhto Mehtolasta
Kavet juoksi, soita juoksi
Juoksi soita, juoksi maita
Juoksi alhoja ahoja
Nykki persekarvojaan
Siitä kaikki puut sikisi
Vesat vaivasen vetämät
Kuusi kummun kasvottamat
Nasarvaisen nautitsema
Pellervoisen pensyttämä
Leppitensi päivä paisto
Kuvettansi kuu kuumotti
Tuuli latvat tuuvitteli
Onko mettä oksissasi
Simoa sisällä kuoren
Jonka puu pusertanoo
Vesi puusta pursokoon
Sima jääköön siaan
Honka poika holjamoinen
Hongattaren huiskuttama
Lemmettären liekuttama
Kankahattaren kajuma
Tuulettaren tuuittama
Nousi maasta mansikkana
Kolmihaarassa kohosi
Sämpsä poika Pellervoisen
Veisti kuusesta melan
Petäjästä jänkälettä
Lato laivoja merellä
Istutteli purjepuita
Veti verkapurjehia
Kuin on männikön mäellä
Eli synkkä pilven syrjä
Sadan tappoi taimenia
Tuhannen emälohia
Soutelivat, joutelivat
Pitkin Nevan jokkee
Nevan nientä kiertelivät
Tarttupa venonen kivelle
Ei havulle, ei suuren hauen hartijolle
Vaan lohen purstolle punaselle
Tulipa vaimonen vastaan
Lohutellen puhutellen
”Mistä tulette?”
”Tulta tietämästä, valakijata vaatimasta”

Selityksiä

Siinä puiden synty, joka perustuu pitkälti pohjoispohjalaisiin puun synty -pätkiin sekä harvinaiseen runoon "Sämsä merellä". Lopussa meni itselläkin sormi suuhun jälkikäteen kun mietin, mistä nuo säkeet on saatu. Sittenpä sen kuitenkin löysin: lopun säkeet ovat harvinaisesta, SKVR:ssä julkaisemattomasta kainuulaisesta runosta "Kuusen loihtu l. puun loihtu" (JR 20711).

Puiden syntyjähän on muunlaisiakin, ja useimmin itseasiassa puhutaan siitä, kuinka Jeesus on vetänyt puita. Tässä on alussa kainuulaista runoa, kuinka metsää nousee eläinten jäljistä. Sitten siirrytään Sämpsän puoleen, joka kylvää maat apulaisensa Vennon härkä Uljamoisen kanssa. Tässäkin on vaihtelua, ja jotkin runot sanovat kylväjäksi Väinämöisen.

Seuraavaksi mainitaan muutama pahaksi nähty olento: Lemmes eli Lempo on demoniseksi kristinuskon myötä koettu, ja Kanelia saattaa viitata jonkinlaiseen demoniin myös. "Akka vanha kaivoketrä" on monesti Louhen epiteetti. Kavet sen sijaan on hyvä olento, ilman neiti. Puita sitten tuudittaa Hongatar, Lemmetär (eli Lemmes), Kankahatar ja Tuuletar.

Loppuun on otettu, kuten sanoin, harvinaista pohjoispohjalaista ja kainuulaista runoa Sämpsän meriretkeltä, näköjään Nevan vesistöillä, etsimässä tulta.

PS: Kati viittaa kristittyyn pyhimykseen, Pyhään Katariinaan.