runoja: (Default)
Runo: Iivana Kojosenpoika

Menin minä piennä paimeneen
Lassa lammasten aion
Panin pillit pussihin
Yks’ ol’ luinen, toinen puinen
Kolmas ol’ kuusityvinen
Soitin suolla männesäni
Kajahutin kankahalla
Kuulupa sepän pajaan
Seppä seisahtu pajassa
Sepän vasara käessä
Kullat kiehu kattilassa
Käskälti meren selkään
Johon pisara putosi
Siihen saari siunahti
Korja nurmi saaren päälle
Korja neiti nurmen päälle
Tuota kävi piispat, tuota papit
Tuota kaupungin kanaiset
Tuota hoikat hovin miehet
Tuotapa rikkaat ritarit
Käivät Narvan nappisaksat
Eipä neito noille mennyt
Tulipa yksi Kojon poika
Koppaisi korjan rekehen
Roppaisi ruoskalta hevoista
Nahka siimalta sivalsi
”Jää hyvästi, Jääsken nurmi!
Kumma hiiton kuusen juuret
Kuusen juuret, tervas kannot!”
Tyttöparka hengäsäkse huokasakse:
”Parempi ois minun polosen
Suen suussa uluaisen
Karhun kiljuvan kiassa
Kuin tämän Kojosen reissä!”
Älä huoli, Hiien huora!
Kuin ma pääsen hiien kankahalle
Niin minä sanon miekallen:
”Tahotkos tuota syötäkses
Lämmint’ verta juotakses?”
Sormet suorovitsasiks
Käsivarret seipäheiksi
Pään märkenen mättähäks
Tissit leivon leiposiks
Noita orsille ojennan
Panen parsin lautaisille
Vein ämmälle tuomiseksi
Ämmä syöpi ja kiittää:
”Enp’ on ennen näitä syöny
Uuen vävyn tuomisia
Tyttären lähettemiä”
Orja lausu oven suussa
Oven suussa, pankon päässä:
”Etpäs söis, itkes kiites
Kumpas tietäis vähäse
Ymmärtäisit pikkaraisen”
”Sano, sano, orja raukka!”
”Enpä sano, emäntä raukka
Annapas ainoa poikais”
”Annan kirjo karjasta
Parhaan lehmän lievestä
Annan ainoan orrin
Seitemästä ruunastain
Annan ainoan poikain”
”Nyt minä vastan sulle sanon
Söit tyttäreis tissit
Joita kauan kantelit
Viikon vieressäs makuutit”
Ämmä tuota itkemään
Alla kulmin ulvomaan

Selityksiä

Alkupätkä, jossa saari syntyy kultapisarasta, on itse asiassa yksi mahdollinen maailmansyntyruno! Voit halutessasi korvata Nurmen neidon runon alun tämän runon alulla. Minusta syntytarina, jossa maa syntyy kultapisarasta, joka vahingossa läikähtää Ilmarisen padasta, on myös tosi hieno. (Päättyy myös mukavammin neidon kannalta.)

Tämäkin runo on Etelä-Savosta.

runoja: (Default)
Runo: Nurmen neito, koottu eteläsavolaisten runojen pohjalta

Pääskyläinen päivälintu
Yölintu, lepakkolintu
Yli pellon pakkulintu
Lenteli kesäisen päivän
Etsi maata maataksensa
Murtoa muniaksensa
Lehtoa levätäksensä
Peltoa pesieksensä
Lensi vuoren kukkulalle
Näki laivosen merellä
Punahelman purjehtivan
Lenti tuohon laivoseen
Kävi laivon mastoseen
Valo vaskesta pesänsä
Kuusen kävystä munansa
Muni kultasen munan
Tuli tuulonen mereltä
Toip' aallon tullessaan
Kaasi laivan kallelleen
Munat vierähti vetehen
Puksahti meren mutahan
Musertuivat murusiksi
Tuohon kasvo kaunis saari
Manner mahtava yleni
Saaren päälle kaunis nurmi
Nurmen päälle kaunis neito
Neion luokse kaunis poika
Pojan päälle hieno paita
Paidan päälle hienot pöksyt
Pöksyin päälle kaunis nuttu
Nytpä elonsa alotit
Kaunoisessa saaressa
Neito poikia tekeepi
Laiva miehiä latoopi
Tuohon suureen sotahan
Jossa hiusta kuin kuloa
Joss’ on verta päälle polven
Joss’ on päätä kuin metästä

Selityksiä

Runo on yksi versio eteläisen runoalueen maailmansyntyrunosta. Maailman keskuksessa oleva saari syntyy siis pääskysen munasta. Etelä-Savon lisäksi tällaista kuvaa saaresta ja sen neidosta löytää paljon myös Inkeristä, Virosta ja Setumaalta asti. Kun katsomme kosmoksen rakennetta paitsi savolaisten, myös länsisuomalaisten ja virolaisten runojen pohjalta, muotoutuu seuraava kuva: maailman keskuksessa on saari ja saaren keskuksessa vuori sekä kaivo, jossa on sammas. Sammas tunnetaan nyky-Suomessa paremmin dimunitiivillaan sampo. Sammas eli sampo on maailman keskuksen saaressa oleva pylväs, joka on kiinni Pohjantähdessä ja pyörittää taivaankaarta. Se on joskus myös ymmärretty tammena (maailmanpuu). Länsisuomalaisissa runoissa saatetaan mainita maailman keskuksessa myös kylä, jota kutsutaan Saaren kyläksi. Kristillisestä näkökulmasta saaren neito ja hänen synnyttämänsä poika ovat Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Joissakin runoissa, kuten yllä, neito synnyttää kuitenkin useamman kuin yhden pojan.

Inkerissä, jossa runolaulusta tuli myöhemmin pääosassa naisten perinettä, runo Nurmen neidosta muuttui kosiorunoksi, jossa neitoa yritetään naittaa vaikka mille hienolle herrasmiehelle, mutta hän aina kieltäytyy. Lopulta hänet saa Nurmi-Tuomas, eli kuolema.

Tags

Page generated Jul. 22nd, 2025 10:13 pm
Powered by Dreamwidth Studios