Runo: Väinämöisen polvenhaava
Jun. 25th, 2025 03:06 pmRuno: Väinämöisen polvenhaava
Tuulikki Tapion neiti
Hoikka Honkelan miniä
Salakaarron kaunis vaimo
Istu ilman vempeleellä
Taivon kaarella kajotti
Sano vanha Väinämöinen:
”Tuletkos minulle, neiti?”
Neiti taiten vastojaapi:
”Enpä sulle ennen tule
Ennen kuin jouhen halkasesit
Veitellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla
Munan solmuhun vetäset
Solmun tuntumattomaksi”
Vaka vanha Väinämöinen
Sitten jouhen halkasesi
Veitellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla
Munan solmuhun vetäsi
Solmun tuntumattomaksi
Sano vanha Väinämöinen:
”Tuletkos minulle, neiti?”
Neiti taiten vastojaapi:
”Enpä sulle ennen tule
Ennen kuin venosen veistät
Keträvarteni murusta
Kalpimeni kappaleista
Kirvon käymättä kivehen
Kasan kalkahuttamata”
Vaka vanha Väinämöinen
Teki vuorella venettä
Kalliolla kalkutteli
Ei kirves kivehen koske
Eikä kalka kalliohon
Liuskahti lihaan viimen
Varpahaseen Väinämöisen
Polvehen pätösen pojan
Ei ollut sitä mätästä
Eikä vuorta korkeata
Jok' ei tullut tulvillensa
Varpahasta Väinämöisen
Polvesta pätösen pojan
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaiksen
Vierettäiksen korjahansa
Ajo tuonne toisualle
Kartanolle kaunihisti
Yli kynnyksen kysyypi:
”Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen?”
Lausu lapsi lattialta
Paarna pieni pankon päästä:
”Ei ole talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen
Aja toisehen talohon!”
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaiksen
Vierettäiksen korjahansa
Ajo toisehen talohon
Yli kynnyksen kysyypi:
”Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen?”
Lausu Ukko pöyän päästä
Lausu Ukko, parta laulo:
"Sulettun' on suuremmatkin
Jalommatkin jaksettuna
Joet suista, järvet päistä
Selät niemien nenistä
Kannakset kapeimmista”
Käski poikansa pajahan
Tehä nuita voitehia
Jotk' on tuotu toisualta
Siitä kylmästä kylästä
Kuss' ei nähty, eikä kuultu
Ruohon kaiken kasvantota
Poikanen tuli kotihin
Valmistanut voitehia
Kipehille voitehiksi
Vioillen parantehiksi
Vaka vanha Vainämöinen
Eipä kärsinyt esinä
Kuin on voie päällen pantu
Sitten silkillä siottu
Kapaloittu kaunihisti
Selityksiä
Väinämöisen polvenhaava on kaikista laajimmalle alueelle levinnyt Väinämöismyytti. Ei lie ihme, sillä sitä on laulettu verensulkuloihtuissa. Se on samalla myös suomalaisten vedenpaisumusmyytti: Väinämöisen haava vuotaa tulvaksi asti. Väinämöisen polvi on myös kosmologisesti merkittävä, ja tästä voi lukea lisää Anna-Leena Siikalan teoksesta "Itämerensuomalaisten mytologia" (2012).
Tässä runossa tehdään myös voiteita, jotka on tuotu "kylmästä kylästä". Kyseinen kylä on tavallisimmin Pohjola. Tämä runo itsessään on Peräpohjolasta.
Tuulikki Tapion neiti
Hoikka Honkelan miniä
Salakaarron kaunis vaimo
Istu ilman vempeleellä
Taivon kaarella kajotti
Sano vanha Väinämöinen:
”Tuletkos minulle, neiti?”
Neiti taiten vastojaapi:
”Enpä sulle ennen tule
Ennen kuin jouhen halkasesit
Veitellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla
Munan solmuhun vetäset
Solmun tuntumattomaksi”
Vaka vanha Väinämöinen
Sitten jouhen halkasesi
Veitellä kärettömällä
Ilman tutkamettomalla
Munan solmuhun vetäsi
Solmun tuntumattomaksi
Sano vanha Väinämöinen:
”Tuletkos minulle, neiti?”
Neiti taiten vastojaapi:
”Enpä sulle ennen tule
Ennen kuin venosen veistät
Keträvarteni murusta
Kalpimeni kappaleista
Kirvon käymättä kivehen
Kasan kalkahuttamata”
Vaka vanha Väinämöinen
Teki vuorella venettä
Kalliolla kalkutteli
Ei kirves kivehen koske
Eikä kalka kalliohon
Liuskahti lihaan viimen
Varpahaseen Väinämöisen
Polvehen pätösen pojan
Ei ollut sitä mätästä
Eikä vuorta korkeata
Jok' ei tullut tulvillensa
Varpahasta Väinämöisen
Polvesta pätösen pojan
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaiksen
Vierettäiksen korjahansa
Ajo tuonne toisualle
Kartanolle kaunihisti
Yli kynnyksen kysyypi:
”Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen?”
Lausu lapsi lattialta
Paarna pieni pankon päästä:
”Ei ole talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen
Aja toisehen talohon!”
Vaka vanha Väinämöinen
Rekehensä reutoaiksen
Vierettäiksen korjahansa
Ajo toisehen talohon
Yli kynnyksen kysyypi:
”Onkopa talossa tässä
Tämän tulvan tukkijata
Salpoa verisatehen?”
Lausu Ukko pöyän päästä
Lausu Ukko, parta laulo:
"Sulettun' on suuremmatkin
Jalommatkin jaksettuna
Joet suista, järvet päistä
Selät niemien nenistä
Kannakset kapeimmista”
Käski poikansa pajahan
Tehä nuita voitehia
Jotk' on tuotu toisualta
Siitä kylmästä kylästä
Kuss' ei nähty, eikä kuultu
Ruohon kaiken kasvantota
Poikanen tuli kotihin
Valmistanut voitehia
Kipehille voitehiksi
Vioillen parantehiksi
Vaka vanha Vainämöinen
Eipä kärsinyt esinä
Kuin on voie päällen pantu
Sitten silkillä siottu
Kapaloittu kaunihisti
Selityksiä
Väinämöisen polvenhaava on kaikista laajimmalle alueelle levinnyt Väinämöismyytti. Ei lie ihme, sillä sitä on laulettu verensulkuloihtuissa. Se on samalla myös suomalaisten vedenpaisumusmyytti: Väinämöisen haava vuotaa tulvaksi asti. Väinämöisen polvi on myös kosmologisesti merkittävä, ja tästä voi lukea lisää Anna-Leena Siikalan teoksesta "Itämerensuomalaisten mytologia" (2012).
Tässä runossa tehdään myös voiteita, jotka on tuotu "kylmästä kylästä". Kyseinen kylä on tavallisimmin Pohjola. Tämä runo itsessään on Peräpohjolasta.