runoja

Runo: Piispa Henrikin surmavirsi

Kaksi oli pyhää miestä
Ja kaksi kansan ruhtinasta
Ristiveljestä, jaloa ritaria
Yksi kasvoi Ruotsin maalla
Toinen maalla vierahalla
Lapsi maalta vierahalta
Se oli herra Heinärikki
Vaan joka Ruotsissa yleni
Se oli Eerikki-ritari
Ruotsin kuuluisa kuningas
Sanoi herra Heinärikki
Eerikille veljellensä:
”Läkämme Hämehen maalle
Maalle ristimättömälle
Paikalle papittomalle
Kivikirkkoja tiettämähän
Kappeleita rakennuttamahan”
Sitte Eerikki-ritari
Sanoin lausui, suin puheli:
”Veikkoseni vaimon poika
Paljon on sinne mennehitä
Ei paljon palannehita
Enempi vielä evännehitä”
Niin sanoi hän:
”Toki lähen, en tottele
Jos minä tapettanehen
Maan kuningas kaattanehen
Toinen jäänevi jälellen”
Sitte herra Heinärikki
Sanoin lausui, suin puheli:
”Pilttiseni pienoiseni
Vantti vaaksahan korkuhinen
Ota korjani kodasta
Pane korjut kohdallensa
Perällensi pieni kirja
Anturoillensa aseta
Aisat tammiset aseta
Ohjat suoniset ojenna
Pane ränget mursun luiset
Valjahat majavan luiset
Harman kaulan kahden puolen
Ota ohrilta oroinen
Ituilta isolihainen
Maata jouhimaltaisilta
Pane luokka kynäpäinen
Harjallen hyvän hevoisen
Sitten herra Hendricki
Ajella karutteleepi
Virman peuroin viritti
Jäljessänsä juoksemahan
Latoi se lauman laulaitta
Päänsä päällen lentämähän
Otsansa virvottamahan
Karhu oli rautakahlehissa
Teri rautainen kukersi
Karhun rautaisen kidassa
Jänöin valkoisen hypitti
Edessänsä viltin päällä
Sanoi piltti pikkuinen
Vantti vaaksahan korkuhuinen:
”Jo minun tuleepi nälkä”
Sanoi herra Hendricki
”Jo pian taloi tuleepi
On Lalli lahden takana
Hyvä neuvo niemen pääs
Siinä syömme, siinä juomme
Siinä me purtua pidämme”
Sitte sinne saatuahan
Kerttu kelvotoin emäntä
Suitsi suuta kurretointa
Käytti kieltä kelvotonta
Sitte herra Hendricki
Otti heiniä hevoselle
Heitti penningit sijalle
Otti kyrsän uunin päältä
Heitti penningit sijallen
Otti olutta kellarista
Vieritti rahan sijallen
Siin’ on syönyt, siin’ on juonut
Siinä purtua pitänyt
Ne kohta ajohon läksit
Tuli Lalli kotiansa
Tuo Lallin paha emäntä
Paha vaimo pannahinen
Satasyöjä sappehinen
Sepä kirkui kiukahalta
Parku patsahan nenästä
Suitsi suuta kurretointa
Käytti kieltä kelvotonta
Valehteli vanha naara:
”Jopa on tässä sitten käynyt
Ruokaruotsi, syömäsaksa
Täss’ on syöty, täss’ on juotu
Tässä purtua pidetty
Ottiit heiniä hevoisen
Heittiit tuhkia sijahan
Ottiit leivän uunin päältä
Heittiit tuhkia sijahan
Ottiit kellarist’ olutta
Vierittiit santaa sijahan”
Lausui paimen patsahalta:
”Jo vainen valehteletkin
Älä vainen uskokkana!”
Lalli se pahatapainen
Sekä myös pahasukuinen
Otti Lalli lakkarinsa
Piru pitkän kirvehensä
Lykkäisi lylyn lumellen
Kuin oli vuoltu vuoleskeltun
Lalli hiihti hirmuisesti
Lyly juoksi vinhiästi
Tuli suitsi suksen tiästä
Savu sauvakon sijasta
Sitte herra Hendricki
Sanoin lausui, suin puheli:
”Lalloi hiihtäin tuleepi
Pitkä keihäs kainalossa”
Tunsi hän tuhon tulevan
Hätäpäivän päällen saavan
Ja sanoi: ”Pilttiseni pienoiseni
Vantti vaaksahan korkuhuinen
Katsokkos kiven takaa
Ei ole kilpeä kivessä
Katsokkos takoa tammen
Varjosta hyvän hevoisen
Kuhunka luuni lenteleepi
Suoneni sirotteleepi
Ne sinä verkahan vetelet
Sinilankoihin sitelet
Sivu kaikki kaunihista
Aseta oroin rekehen
Kuhunka orit uupunevi
Siitä härkä pantakohon
Kuhunka härkä uupunevi
Siihen kirkko tehtäköhön
Kappeli rakettakohon
Herra Hendrikin nimehen”
Tossa on härkä uupununna
Nousiaisten hietamaahan
Hietakankahan nenähän
Siihen herra Hendricki
Ensimäinen haudattihin
Kirkko myöskin rakettihin siihen
Herran Hendrikin nimehen
Vaan ei poika pikkuruinen
Vantti vaaksahan korkuhuinen
Keksinyt lumen sisältä
Pyhän miehen peukalota
Sormia isoin isännän
Kultasormuksen keralla
Ennen kuin kesäsydännä
Sitte kuin kevät oli ihana
Jää oli järvestä sulanut
Niin sitte kesäsydännä
Pienen jään palaisen päällä
Tuuli aalloissa ajeli
Sormia pyhän urohon
Kultasormuksen keralla
Ihmisillen nähtäväksi
Tunnusmerkiksi jaloksi
Jota ei suonut suuri luoja
Eikä sallinut jumala
Veden alle vaipumahan
Eikä hukkahan tulemahan
Pyhän miehen peukalota, sormia
Sormia isoin isännän
Kultasormuksen keralla
Lalli pahin pakanoista
Julmin juudasten seasta
Joka tappoi pyhän miehen
Piispan herran Hendrikin
Otti korkian kypärän
Pyhän miehen piispan päästä
Pani päähänsä omahan
Kallohonsa ilkiähän
Meni kilttinä kotihin
Vaimo kehräis torttiansa
Sanoin lausuin puheli:
”Mistä on Lalloi lakin saanut
Mies häijy hyvän kypärän?”
Lalli nosti lakkiansa
Lallin hiukset lakkihin imevyit
Kaikki kamara keralla
Luikois luusta irrallensa
Kaikki kallosta erannui
Tuli turpa turvattomaksi
Pää paha paljahaksi
Nahattomaksi kuin naudan pää
Paljahaksi pahan pannan

Selityksiä

Runosäkeet Etelä-Pohjanmaalta, Hämeestä ja Varsinais-Suomesta.