runoja

Runo: Lemminkäisen surma

Niin tuo sano Lemminkäinen
Siitä kohta äitillensä:
"Jos ma lähen kulkemahan
Lapin maahan lankohini"
Äiti vastasi vakainen:
"Älä mene, poikaseni
Lapin maahan lankohisi
Siellä sinä lauletahan
Suin sytehen, päin savehen
Kypenihin kyynäsvarsin
Koprin kylmihin porohin"
Läksi kohta kulkemahan
Astu päivän, astu toisen
Päivänä jo kolmantena
Pääsi sitte lankohinsa
"Annas, akka, tyttöäsi
En tuota pahoin pitäisi:
Sylissäni syöessäni
Käsissäni käyessäni
Selässäni seistessäni
Maatessa mahani alla"
"Enpä anna tyttöäni
Ennen kuin hiihät Hiien hirvet
Hiien nurmien perältä"
Siitä hiihti Hiien hirvet
Hiien nurmien perältä
Siitä vaati vaimoksensa
"Enpä anna tyttöäni
Ennen kuin suistat suuren ruunan
Hiien nurmien perältä"
Otti kultaohjaksensa
Hopiaisen marhaminnan
Niin sanoopi Lemminkäinen:
"Ukkoni, ylinen jeesus
Mies on vanha taivahinen
Nosta pilvi luotehelta
Toinen lännestä lähetä
Kolmas kohota koilta
Syrjin yhtehen syseä
Lomatusten loukahuta!
Sa'appa jäätä, sa'appa hyytä
Sa'appa rautaista raetta
Ohtahan pyhän orihin
Pyhän laukin lautasille!"
Sato jäätä, sato hyytä
Sato rauaista raetta
Ohtahan pyhän orihin
Pyhän laukin lautasille
Siitä suisti suuren ruunan
Hiien nurmien perältä
Siitä vaati vaimoksensa
"Enpä anna tyttöäni
Ennen kuin ammut jouhtenen joesta
Virrasta vihannan linnun
Sillä maksat mammun maion
Kostat emosen kohuni"
Meni siitä ampumahan
Tuli ankara anoppi
Pään mätäsi mättähäksi
Jalat raian haarukaksi
Muu ruumis lahoksi puuksi
Jo sukan veri venyypi
Harja hurmehin kuluupi
Sill' on loppu Lemminkäisen
Sitte äiti äyhkäseepi:
"Jo nyt on poikani polosen
Sekä loppu Lemminkäisen"
Pani siitä pyrstöksensä
Leipälapion leviän
Elo hurstit siiviksensä
Läksi kohta lentämähän
Lenti tuonne löyhytteli
Yheksän meren ylite
Meri puolen kymmenettä
Puut punaset, maat siniset
Lehet lemmen karvalliset
Kysy tuolta poikoasa:
"Miss’ on poikani polosen
Sekä tyrmän tyttäreni?"
"Tuoll' on poikasi polosen
Sekä tyrmän tyttäresi:
Kypeniss' on kyynäsvarsin
Koprin kylmissä poroissa"
Ehti tuolta poikoasa
Ehti tuolta, eikä löyä
Kysy kohta poikoasa:
"Miss' on poikani polosen
Sekä tyrmän tyttäreni?"
"Tuoll' on poikasi polosen
Sekä tyrmän tyttäresi:
Lammissa kalattomassa
Aivan ahvenettomassa"
Tuolta ehti, eipä löyä
Kysy kohta kolmannesti:
"Miss' on poikani polosen
Sekä tyrmän tyttäreni?"
"Tuoll' on poikasi polosen
Sekä tyrmän tyttäresi:
Virrassa vipajavassa
Koskessa kohajavassa"
Otti vaskisen haravan
Haravoipi myötä virran
Haravoipi vasta virran
Min saa kättä, kun saa päätä
Tästä poikasen rakensi
Tuli turva mättähästä
Poika pohjasta yleni
Tuotihin tulinen tuoppi
Tulta tervoa sisässä
Puhu kerran tuoppihinsa
Tuli kyytä kymmenkunta
Puhu toiste tuoppihinsa
Satakunta sammakoita
Puhu kohta kolmannesti
Tuopin tuojan Tuonelahan
Kannun kantajan Manalle

Selityksiä

Lemminkäisen surma lie tarina, joka on syntynyt vasta Lemminkäisen virren jälkeen. Lemminkäisen retken alkuperäinen tarkoituskaan ei ollut kosiomatka. Kuten aiemmin kirjoitin: "On itseasiassa todennäköistä, että Vipusen virren alkuperäinen päähenkilö on Lemminkäinen, joka on Vipusen poika. Kainuulaisissa kansanrunoissa vielä usein näkee säkeitä "Luottehikas Lemminkäinen, valkea Vipusen poika", vaikka Väinämöisestä on tullut Vipusen virren päähenkilö. [...] Mutta kuten sanottu: "Lemminkäisen virren alkuperäinen asetelma lienee kuitenkin ollut shamaanipojan matka tuonpuoleiseen shamaani-isänsä (Vipusen) puheille". Lemminkäisen surman yhteydessä nähdään vielä, kuinka Lemminkäisen äitikin omaa mahtavia shamaanitaitoja, suoraan Louheen verrattavia mahtavia kykyjä. Tässä lieneekin kokonainen luottehikkaiden noitien perhe. Lemminkäinen on vielä niin taitava, että selviää ja voittaa loihtutaistelun vastaan kokonaista pirtillistä saamelaisnoitia."

Ja en voi alleviivata, kuinka mahtavia voimia Lemminkäisen äiti tässä runossa esittää. Kun hän pistää leipälapion pyrstökseen, hän osoittaa noitavoimia sekä linnuksi muuntautumista. Samanlainen kyky nähdään Louhella. Lisäksi Lemminkäisen äiti osaa herättää poikansa eloon kuolleista. Hänhän on kyvyiltää lähes yhtä voimakas, ellei jopa saman veroinen, kuin kuoleman valtakunnan jumalatar Louhi!

Periaatteessa tämä Lapin emäntä, joka Lemminkäisen tappaakin, voisi olla Louhi. Se käy järkeen sijainnin ja anopin auktoriteetin suhteen. Louhella ei kuitenkaan alkujaan ole niitä kauniita "Pohjan tyttäriä", joita kositaan, suomalaisessa mytologiassa. Hänen ainoaksi tyttärekseen mainitaan toisinaan demoni Syöjätär. Siinä mielessä nämä kuvitelmat Louhena emäntänä, jolta tullaan pyytämään neitoja, on myöhempää keksintöä.

Nyt tulee oma headcanonini: Kutsun päässäni Lemminkäisen äitiä "Vipulan Liisaksi". Paavo Korhonen eli Vihta-Paavo oli savolainen kansanrunoilija, joka keksi uusiakin runoja, jotka levisivät kansan käyttöön Suomessa ja Karjalassa ja sekoittuivat vanhojen runojen yhteyteen. Hän keksi runon ja hahmon "Väinämöisen veljenpoika", ja kyseisessä runossa Väinämöisen veljenpojan herättää henkiin hahmo nimeltä Vipulan Liisa. Myöhemmin kansan keskuudessa Vipulan Liisan sanottiin esim. tukkineen Väinämöisen polvenhaavan. Nimi "Vipula" tietysti yhdistyy helposti Vipuseen. Koska Lemminkäisen äitikin herättää Lemminkäisen kuolleista ja on shamaanitaitoinen, olen siis omassa päässäni ruvennut kutsumaan Lemminkäisen nimetöntä äitiä Paavon keksimällä nimellä Vipulan Liisa. Toinen järkevä vaihtoehto tietysti olisi Vipunen-nimen feminisaatio eli Vivutar :] 

Yllä oleva Lemminkäisen surma on kokonaisuudessaan Etelä-Savosta.