runoja: (Default)
Runo: Halli

Halli kauhia jättiläinen
Hiisi hirmun suuri
Asui ahon sydämessä
Konna korven koskelossa
Jutteli julma akallen
Kuului kuusi penikulmaa
Selitti sanat seitsemälle
Kaiku kuului kaheksalle
Vaikka hiljaa kuhisi
Kullallensa kuiskutteli
Puhalsi puut kumohoon
Koppas kättä kalliolle
Kallio kaheksi meni
Joi joesta kerran
Joki kuivaksi joutteli
Pisarat ei piisaja
Juoda jäykän jättiläisen
Kallin kuivan kurkun

Selityksiä

Yllä ja alla erilaisia runoja jättiläisistä, molemmat ovat Satakunnasta. Yllä kuitenkin sanotaan Halli-jättiläistä Hiideksi, joten haluan puhua vielä vähän Hiidestäkin. Sana "hiisi" tarkoittaa alkujaan pyhää paikkaa, mutta tuli kristinuskon vaikutuksesta yhdistettyä pahaan kuten helvettiin. Sana alettiin kuitenkin yhdistää jättiläisiin, jotka asustelivat täällä ennen ihmisten saapumista, ja jotka rakensivat kivimuodostelmia, luolia ja jopa kivikirkkoja. Kainuulaisen, 1600-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan Hiisi on yksi Kalevan pojista.

Hiisi rakensi kotinsa Hiidenlinnan Paltamon ja Sotkamon rajalle. Kerran hän halusi vierailla Oulussa, mutta suuren Oulujärven kohdalla ei ollut hänelle astumasijaa. Silloin hän otti Paltamosta maata ja nakkasi sen keskelle Oulujärveä. Siihen, mihin hän maata nakkasi, syntyi Manamansalon saari. Siitä, mistä hän maata otti, syntyi Kivesjärvi. Siksi sanotaan Manamansalon järvistä ja Kivesjärven saarista: ”Seiten seitentä soarta, seiten seitentä järvie.”

Pyhäjärvellä sanotaan, että Hiisi-jättiläinen asui ennen siellä, mutta joutui muuttamaan pois. Monet paikat Pyhäjärvellä on kuulemma hänen lähtöreittinsä mukaan nimetty.

Hiisi on asunut Kivesvaaralla ja Vuokatinvaaralla. Kun Sotkamoon rakennettiin kirkko, ei Hiisi kestänyt sen kelloja kuunnella ja heitti kirkkoa kivillä, mutta ei osunut. Lopulta hän otti karjansa (metsän eläimet) ja lähti. Ystävällismieliset peuranpyytäjät kehottivat häntä muuttamaan sen rotkon rauhaan, joka myöhemmin sai nimekseen Hiidenportti. Palkaksi peuranpyytäjät saivat osan Hiiden aarteesta, ja he lupasivat tulla joka vuonna heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna palvomaan ja uhraamaan Hiidelle.

Yllä olevassa runossa käytetään sanoja ”Halli” ja ”Kalli”. Ehkä nämä viittaavat jättiläisiin Killiin ja Nalliin, jotka tarun mukaan rakensivat Raision kirkon. Kansantarinan mukaan myös Hollolan kivikirkon rakensivat jättiläiset nimeltään Hollo ja Martta.

Runo: Killi ja Nalli

Raision kirkkoa rakensivat Killi ja Nalli -nimiset jättiläiset. He tekivät ilmaseksi, jos heidän nimet saatiin selville. Vaan vaativat tavattoman hinnan, jos ei nimiä saatu tietää. Jättiläisen ämmä kiikutti vuorenlohkareessa lastansa kalliolla ja lauleskeli:

Killi kirkkoo tekkee
Nalli nauloja takkoo
Rahalises Raisios
Eikä he tiärä hänen nimestään

Pappi kuljeskeli mettässä ja kuuli sen muijan laulun äänen, ja se tuli sillä lailla tietoon. Sitt’ kun kirkko tuli valmiiksi, niin pappi huusi:

"Pois Killi kirkosta
Pois Nalli harjalta!
Ilman kuuta auringota
Maasta palkka maksetaan"

Silloin jättiläiset menivät ja Nalli potkasi päädyn mennessään. Siihen jäi avvoin, tukkimaton reikä, joka ei pysy kiinni muulla, kun oljilla taikka laudoilla. Sitä on kyllä koitettu peittää kivillä ja sementillä, mutta ei pysy kiinni. Jos päivällä pannaan kiinni, niin yöllä mennee auki.

runoja: (Default)
Runo: Kalevanpojan kosto

Se kalkki Kalevan poika
Kuin ensin emästä syntyi
Viidellä vesi kivellä
Heti kohta kolmiöisnä
Katkaisi kapalovyönsä
Nähtiin hyvä tulevan
Keksittihin kelpoavan
Myytihinpä vierahalle
Karjalahan kaupittihin
Sepälle Köyretyiselle
Pantihin lasta katsomahan
Katsoi lasta, kaivoi silmät
Syötti lasta, söi itekki
Lapsen taudilla tapatti
Kätkyen tulella poltti
Kysyi työtä iltaisella
Isännältä iltaiseksi
Emännältä aamuiseksi
Työ orjan nimittäköhön
Nimi työlle pantakohon
Pantiin aijan panentohon
Joka aitoa panee
Kohdastahan kotkohongat
Aidaksi asettelovi
Kokonahan korpikuuset
Seipähiksi pistelövi
Sitten vyötti maan madoilla
Sisiliskoilla sitoili
Sitte Seppä Köyretyinen
Käypi itse katsomassa
Aitoa Kalevan pojan
Soini-kullan sortamata
Näkipä päitä liikkuvia
Raivoja ratisevia
Aiassa Kalevan pojan
Soini-kullan sortamassa
Työtä illalla kysyyvi
Isännältä iltaiseksi
Emännältä aamuiseksi
Työ orjan nimittäköhön
Nimi työlle pantakohon
Pani pojan nuotan souantaan
Souti nuotan suolikoiksi
Tarpo nuotan tappuroiksi
Veen velliksi sekotti
Kalat kaikki kankahalle
Työtä illalla kysyyvi
Isännältä iltaiseksi
Emännältä aamuiseksi
Pantiin karjan paimeneksi
Seppo Köyretyn emäntä
Kiven leipoi leipähänsä
Paaen painoi kakkuhunsa
Alle kaurasen asetti
Päälle vehnaisen venytti
Pani paimenen povehen:
”Ällös tätä ennen syökö
Karjan tullessa kotihin”
Veti veitensä kivehen
Karahutti kalliohon
Tuostapa Kalevan poika
Kovin suuttu ja vihastu
Härät kankaseen upotti
Suohon sonnin sorkat
Vajotti vasikan kynnet
”Millä maksan piian pilkan
Piian pilkan, naisen naurun
Pahan vaimon palkan maksan?”
Kulje päivä kuusikolle
Vieri vehnäviivikölle
Katkia kataikolle
Syötti karjan kontioille
Ajoi kontiot kotia
Karjan kirjoi kartanolle
Teki luikun lehmän luista
Härän sarvista helinän
Tuolla soittain tuleevi
Kulleroiten kankahilla
Sano Köyretyn emäntä:
”Ole kiitetty jumala!
Torvi soipi, karja saapi
Mistä orja torven saanut?
Rautio tasaisen pillin?
Puhki korvani puhuuvi
Läpi pääni läylentäävi” 
Sano Seppo Köyretyinen:
”Soipi torvi tuohinenki
Soittajan hyvän kädessä
Ei luika luinenkahan
Vaskinenkahan vasaja
Soittajan pahan kädessä”
Seppä Köyretyn emäntä
Meni lehmän lypsäntähän
Vasikan valitantahan
Otti parhaan parrestansa
Kauniiman karjastansa
Tuo kaunis Kalevan poika
Ajoi kontiot kotihin
Karhut kirjoi kartanolle
Käski muorin kytkemähän:
”Mene lehmät kytkemähän
Raavahat rakentamahan!”
Paimen ennen lehmät kytki
Paimen raavahat rakensi
Pani karhut kahlehisin
Suet rautoihin rakensi
Neuvoleevi karhujahan
Susillehen suin puheli:
”Repäse emännän reisi!”
Tarttui karhu kantapäähän
Repäisi emännän reien
Sillä kosti piian pilkan
Naisen naurun paransi
Pahan vaimon palkan makso
Poikki taitto pojan polven
Katkasi isännän kaulan

Selityksiä

Tämän runon päähenkilö lienee monelle Kullervo. Kullervo nimenä ja hahmona on kyllä hyvin tunnettu etelämmässä, ja etenkin Inkerissä ja Virossa. Vaikka Kullervoa sanotaan "Kalervon pojaksi", on alkuperäinen muoto nimenomaan "Kalevan poika". Tämä versio yllä ei kuitenkaan ole eteläinen vaan pohjoinen, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, joten sankarin nimi onkin Soini Kalevan poika (myös Sollu ja Solki). Tässä häntä kutsutaan myös "kalkiksi", joka tulee sanasta "skalk" (ruotsiksi "veijari", kantalänsigermaaniksi "palvelija, orja"). Soinista on myös lisää tarinaa Oulujärven ympäristöstä. Hän ei myöskään harjoita sukurutsaa.

Viimeinen runo on Kainuusta ja Pohjois-Savosta.

Runo: Oulujoen päällä

Soini Kalevanpoika asettuu lopulta asumaan Limingalle siihen, missä on nykyään Limingan kirkko, ja polttaa siellä kaskimaita. Hän myös vierailee veljensä Hiien luona, joka asuu Paltamon ja Sotkamon rajalla Hiidenlinnassaan. Vieraillakseen Kainuussa Soini pystyy nousemaan Oulujoen kosket vastavirtaan. Kosken yläpuolelle päästyään hän lauloi:

Ei synny sitä urosta
Eikä sitä emosen lasta
Poloisella Pohjanmaalla
Joka nousee päälle Pällin korvan
Puun pitkän pitelemättä
Römsin raja huutamatta

Runo: Limingan niityt

Tuo kaunis Kalevan poika
Solki-kullan sorkkalainen
Lähti soitellen sotaan
Miekkoan välkytellen
Päivän kirvestä hijoo
Toisen pontta kirjoaa
Se kaunis Kalehvon poika
Tekin päivän pääkön vartta
Toisen päivän kirjaeli
Karsi sitte kaskenmaalle
Meni mehtään aamusella
Kaati kuuset kannolleen
Siitä huuti heijahutti
Kunne huuto kuulunee
Sinne kaski kaatukoon
Kaikin vuosin kasvakoon
Tereä elköön tehkö
Sinä ilmoisna ikänä
(Siihen se on tullut se Limingan niitty.)

Tags

Page generated Jul. 18th, 2025 11:31 pm
Powered by Dreamwidth Studios