runoja

Runo: Läävämadon synty

Piika istu pilven päällä
Kapo kaaren kannikalla
Neito päätään sukiivi
Hapsiahan harjoaavi
Kammalla kasarisella
Taittu haara harjastaan
Kammastaan pii mureni
Selvälle meren selälle
Taot’ on tuuli tuuvitteli
Veen henki heilutteli
Vesi pitkäksi venytti
Tuuli tuuloo kovaksi
Päivä paahto pehmiäksi
Aallot rannalle ajaksi
Tyrskyt maalle tyyrääpi
Oli akka raivokerta
Toki koki konttihinsa
Keräeli kesseliinsä
Kanto kontilla kotiin
Pitkäkielellä pihaan
Sikopahnassa sikisi
Kasvo lampokarsinassa
Tuost’ on synty talvitoukka
Kuukauen hevon kusessa
Talven tallin sillan alla
Alla nurkan nutkottelija
Alla salvoksen asuja
 
Runo: Hammastaudin synty
 
Akka vanhan Väinämöisen
Lähti merta luutimahan
Lainetta lakasemahan
Kypenistä kyittä päällä
Vahtea vaate hartioilla
Luuti päivän, luuti toisen
Jopa päivänä kolmantena
Saipi rikkaa luutahansa
Vaskisen vastahansa
Tuota hampahin tapasi
Siitä turpu vielä täyty
Siitä paksuksi panihe
Lihavaksi liitelihe
Siitä sitten syöjä synty
Hammasten hajottelija
Leukahin levittelijä
Lihan syöjä, luun purija
Veren uuelta vetäjä
Jäsenien jäytelijä
Taikka suun kaivelija
Napanuoran noutelija
Ohummojen nuutelija
Poltettiin Tuonen toukka
Maan matonen paistettihin
Selvällä meren selällä
Ulapalla aukealla
Venehessä vaskisessa
Ruhessa rautapohjasessa
Sen kipenet kylvettihin
Niskallen kivisen niityn
Savipeltoihin perillen
Siihen kasvo kaunis hamppu
Liina liitatoin yleni
Siitäkö siemen siunahusi?
Tähänkös panit papusi?
Tähän heitit hernehesi?
Puremahan nätämähän
Syömähän kaloamahan
Panes papusi palamahan
Heitä hernehesi valkiahan
Paha akka Pohjolassa
Kierosilmä, vääräleuka
Jännitti tulisen jousen
Tulisella jäntehellä
Sulitti tulisen nuolen
Kokon kaihilla sulilla
Varpusen vipusimilla
Sillä ammun Tuonen toukan
Luun purijan luskahutan
Puremasta, näätämästä
Syömästä, kaluamasta

Selityksiä

Läävämato tarkoittaa navettakäärmettä. "Akka raivokerta" ja "Paha akka Pohjolassa" tarkoittavat Louhea. "Kapo" tarkoittaa luonnotarta. Nämä runot ovat Kainuusta; kuten aiemmin olen maininnut, kainuulaisissa runoissa useamman kerran mainitaan Väinämöisen vaimo, niin myös tässä.

Olen muuten tämän runon Louhen aikamoinen fani, pidän niin ideasta, että jäisellä Louhella on silti taito ampua koko sulista tehtyjä tulisia nuolia.