Runo: Lemminkäisen virsi

[runoja]

Runo: Lemminkäisen virsi

Ite Lieto Lemminkäinen
Aina aikoja käkesi
Vuotolahan lankohinsa
Väinälään sisarinsak
Käsi käski, toinen kielsi
Sormet suoniset epäsi
Epäsi kavetta kaksi,
Kielsit kolme luonnotarta
Lähtemästä Lemminkäistä:
”Monet on kummat matkollasi
Monet on teilläsi ihmehet:

Koskessa tulinen saari

Saaressa tulinen koivu

Koivussa tulinen kokko

Hampaitansa hijoo

Kynsiänsä kitkuttaa
Matkall' on tulinen aita

Aita on rautanen rakettu
Teräksellä seivästeltynä
Vitasteltu maan mavoilla
Sisiliskoilla sieltu
Sitt' on käätty kirjokärmehillä
Joka seiväs on miehen päitä
Vaan on ilman yksi seiväs
Lemminkäisen pään varalla”
Ite Lieto Lemminkäinen:
Kyllä mä tuohon tuuman tiiän
Tuuman tiän, mutkan muistan
Otan koprat kuolleheelta
Pään mäkäsen männeheltä
Pistän sen sihen seipähäsen
Sillä pääsen senni paikan,
Ja tuon roven vaellan”
Ite Lieto Leminkäinen
Ajaa sytyttelöö
Suvikunnalla hevolla
Alimmaista tietä myöten
Alimmaiseen taloon
Yli kynnyksen kysyy
Alta salvosten sanoo:
”Oisko talossa tässä
Rinnukseni riisujata
Aisani alentajata
Luokin longahuttajata?”
Ukko uunilta sanoo
Akka lausu lattialta
Kieli palkku pankon päästä:
”Ei ole talossa tässä
Rinnuksesi riisujata
Aisasi alentajata
Luokin longahuttajata”
Ite Lieto Lemminkäinen
Ajaa syhyttelö
Keskimmäistä tietä myöten
Keskimmäiseen taloon
Yli kynnyksen kysyy
Alta salvosten sanoo:
”Oisko talossa tässä
Rinnukseni riisujata
Aisani alentajata
Luokin longahuttajata?”
Ukko uunilta sanoo
Lapsi pieni lattialta
Kieli palko pankon täästä:
”Ei ole talossa tässä
Rinnuksesi riisujata
Aisasi alentajata
Luokin longahuttajata”
Ite Lieto lemminkäinen
Ajaa syhyttelö
Hevosella hirvisellä
Kala hauvin karvasella
Lohen mustan muotosella
Lohen purstolla punasen
Ylimmäistä tietä myöten
Ylimmäiseen talohon
Ajo Vuotolan pihalle
Lyöpi maata ruoskallansa
Utu nousi nuoran tiestä
Mies nuori u'un seassa
Sepä riisu rinnukseni
Sepä aisani alensi
Sepä luokin lonkahutti
Ite Lieto Lemminkäinen
Astu Vuotolan tupahan
Heti Vuotolan emäntä:
”Elkää tänne ilman tulko
Tieottasi, taijottasi”
Virsikäs Vipusen poika
Luottehikas Lemminkäinen:
”Enpä tänne tullukkana
Tieottani, taijottani
Mahittani, muistittani
Tulin nurkasta tupaan
Sain sisään salvoksesta”
Heti Vuotolan emäntä
Tuopi tuopilla olutta
Kanto kaksivantisella
Vaaht' on alla, kuohu päällä
Keskell' on metu makea
Maot lajolla mataa
Käärmet kähyilevät
”Sitte sinun mieheksi sanon
Urohoksi arvelen”
Ite lieto Lemminkäinen
Otti ongen taskustaan
Väkärauan väskystään
Veti sata sammakkoa
Tuhat mustoa matoa
Joi oluen onnekseen
Meen mustan mielekseen

Selityksiä

Tämä runo on Kainuusta. Vaikka puhutaan Vuotolasta ja Väinälästä, Lemminkäisen matkan kohde lie silti tuonpuoleinen. Siksipä taitaa Vuotolan emäntäkin olla itse Louhi. Tässäkin, kuten Kainuussa yleensä, Lemminkäistä kutsutaan Vipusen pojaksi. Toistan, mitä kirjoitin Vipsen virrestä: "On itseasiassa todennäköistä, että Vipusen virren alkuperäinen päähenkilö on Lemminkäinen, joka on Vipusen poika. Kainuulaisissa kansanrunoissa vielä usein näkee säkeitä "Luottehikas Lemminkäinen, valkea Vipusen poika", vaikka Väinämöisestä on tullut Vipusen virren päähenkilö. [...] Mutta kuten sanottu: "Lemminkäisen virren alkuperäinen asetelma lienee kuitenkin ollut shamaanipojan matka tuonpuoleiseen shamaani-isänsä (Vipusen) puheille". Lemminkäisen surman yhteydessä nähdään vielä, kuinka Lemminkäisen äitikin omaa mahtavia shamaanitaitoja, suoraan Louheen verrattavia mahtavia kykyjä. Tässä lieneekin kokonainen luottehikkaiden noitien perhe. Lemminkäinen on vielä niin taitava, että selviää ja voittaa loihtutaistelun vastaan kokonaista pirtillistä saamelaisnoitia."

Tässä se versio Lemminkäisen matkasta, joka ei pääty hänen kuolemaansa, eikä liity mitenkään kosioaikeisiin. Siihen on sekoittunut aiheita Kaukamoisen virrestä.